Peliriippuvuudesta puhutaan yhä useammin ääneen, ja osa tunnetuimmista tapauksista tulee urheilumaailmasta. Kun menestynyt ja varakas julkisuuden henkilö kertoo menettäneensä hallinnan pelaamiseensa, se haastaa yleisen käsityksen siitä, keitä peliongelma koskee. Raha, kuuluisuus tai menestys eivät suojaa keneltäkään.
Miksi julkiset tarinat pelaamisen ongelmista ovat tärkeitä
Peliongelmaan liittyy usein häpeää, minkä vuoksi moni kärsii yksin ja hakee apua vasta myöhäisessä vaiheessa. Kun tunnettu urheilija tai julkisuuden henkilö kertoo avoimesti omasta kokemuksestaan, se voi rohkaista muita tunnistamaan samat merkit itsessään – tai läheisessään. Näiden tarinoiden arvo ei ole viihteessä, vaan siinä, että ne tekevät näkyväksi jotain, mikä yleensä tapahtuu piilossa.
Julkisuuden henkilöitä, jotka ovat kertoneet peliongelmastaan
Paul Merson, entinen Arsenalin ja Englannin maajoukkueen keskikenttäpelaaja, on puhunut peliriippuvuudestaan useissa haastatteluissa ja BBC:n dokumentissa ”Football, Gambling & Me”. Merson on kertonut menettäneensä pelaamiseen yli seitsemän miljoonaa puntaa uransa aikana ja kuvaillut, kuinka pakonomainen tarve seurata vedonlyöntituloksia vei hänet pois kentältä kesken ottelun puoliajalla. Hän on todennut julkisesti: ”En ole huono ihminen, olen sairas ihminen, joka tarvitsee parantua.” Merson on jatkanut avointa keskustelua aiheesta myös viime vuosina, muun muassa kritisoiden tapaa, jolla jalkapalloilijoiden peliongelmiin on suhtauduttu kurinpidollisesti pelkän tahdonvoiman vaatimuksena.
Evander Kane, kanadalainen jääkiekkoilija, joka on pelannut muun muassa San Jose Sharksin ja Edmonton Oilersin riveissä, myönsi vuonna 2021 ESPN:n haastattelussa kärsineensä peliriippuvuudesta, joka johti miljoonien dollarien velkoihin ja henkilökohtaiseen konkurssiin. Kane kiisti tuolloin esitetyt väitteet siitä, että hän olisi lyönyt vetoa omista otteluistaan, mutta myönsi suoraan: ”Minulla oli peliongelma, ja kun sinulla on peliongelma, et aina pysty hallitsemaan päätöksentekoasi.” Kanen tapaus sai laajaa julkisuutta myös hänen avioeronsa yhteydessä, mikä on tyypillinen esimerkki siitä, miten yleisön kiinnostus urheilijaa kohtaan laajenee usein tämän uran ulkopuolelle – ihmissuhteisiin, taustaan ja perhe-elämään, joista moni hakee lisätietoa esimerkiksi julkisuuden henkilöiden taustoista kertovilta sivustoilta.
Rex Chapman, entinen NBA-pelaaja ja yliopistokoripallon tähti, kertoo vuonna 2024 julkaistussa muistelmateoksessaan ”It’s Hard for Me to Live with Me” sekä opioidiriippuvuudestaan että vakavasta peliriippuvuudestaan, joka pahimmillaan lähes vei häneltä 400 000 dollaria yhdellä blackjack-pöydän illalla Las Vegasissa. Chapman on kertonut pelanneensa hevoskilpailuja jo kuusivuotiaasta lähtien ja kuvaillut, ettei tunnistanut käytöstään riippuvuudeksi pitkään aikaan, koska pystyi välillä olemaan pelaamatta kuukausia kerrallaan. Hän on puhunut julkisesti myös toipumisestaan ja siitä, kuinka vaikeaa peliriippuvuuden voittaminen oli verrattuna muihin riippuvuuksiinsa.
Mitä nämä tarinat kertovat yhdessä
Merson, Kane ja Chapman edustavat kolmea eri lajia, kahta eri maanosaa ja kolmea erilaista tapaa tulla julkisiksi – dokumenttia, kriisin keskellä annettua haastattelua ja vuosia myöhemmin kirjoitettua muistelmateosta. Silti heidän kuvauksissaan toistuu sama ydin: kyvyttömyys lopettaa, vaikka seuraukset olivat selvästi tiedossa. Kaikki kolme kuvaavat myös taloudellisia menetyksiä, jotka olivat suhteettomia heidän todelliseen varallisuuteensa nähden – suuret tulot eivät estäneet velkaantumista, vaan saattoivat päinvastoin mahdollistaa sen entistä pidempään.
Pelaamisen ongelma ei aina näy ulospäin
Yhteistä näille tarinoille on myös se, kuinka pitkään ongelma pysyi piilossa julkisuudelta ja usein myös läheisiltä. Menestyvä ura, julkinen imago ja taloudellinen vakaus loivat kaikki kolmelle kuvan, joka ei antanut viitteitä sisäisestä kriisistä. Tämä on peliongelman yksi vaarallisimmista piirteistä: se ei vaadi näkyviä merkkejä edetäkseen vakavaksi, ja usein sen huomaa vasta, kun taloudelliset tai henkilökohtaiset seuraukset ovat jo merkittäviä.
Näiden miesten päätös puhua kokemuksistaan julkisesti ei poista peliongelman vakavuutta, mutta se antaa muille luvan tunnistaa oman tilanteensa ilman häpeää.